Asiakkaiden kokemuksia – seikkailu Atlantin yli

Aloituslaukaus – päivä 1

Jolie – Lagoon 52

ARC:n aloitus Las Palmasista klo 0.30 paikallista aikaa. Vartiovuorolla kello 20.00-0.00 havaittiin salamavaloilla varustettu pelastusalus käymässä aluetta läpi voimakkailla valonheittimillä. Yhtäkkiä se tuli kovalla nopeudella meitä kohti ja kulki aivan veneemme vierestä paapuurin puolelta hinaten pientä soutu-/kumivenettä, todennäköisesti pakolaisvenettä.

Teknisiä vaikeuksia ja uimista – päivä 2

Jolie – Lagoon 52

Genaakkeria asetettaessa jouduimme pelastamaan pelastusköytemme, jonka lepattava jalusköysi iski mereen. Sujuvia käännöksiä ja nostomanööverejä veneen ravistelulla, ja pelastusköydelle etsittiin uusi paikka köysikaiteelta. Veneessä ollut 230 voltin sähkö katosi sulakkeiden palettua oikosulun vuoksi. Sulakkeen mentyä otettiin VHF:n kautta yhteyttä kaverivene ”Anna Isabellaan”. He laittoivat kumiveneensä mereen kyydissään Olof, joka on osaava sähköasentaja. Meillä on veneessämme uskomattoman päteviä purjehtijoita, mutta oli hyvä saada apua ja toinen mielipide, koska olemme niin riippuvaisia sähköstä, eikä meillä myöskään ollut veneessä oikeanlaisia välineitä. Kun jouduimme olemaan hetken aikaa paikallamme, kaikki miehet menivät yli laidan uimaan Atlantin valtameren ihanissa sinisissä vesissä. ARC voi olla todella hauskaa!

Dolfiinia ja delfiinejä – päivä 3

Jolie – Lagoon 52

Aamulla Helena oli näkevinään valaan tyyrpuurin puolella ja pyysi saada kiikarit, mutta valas osoittautuikin pieneksi kumiveneeksi, joka todennäköisesti oli kokonaiselle pikkulapsiperheelle varustettu pakolaisvene. Traaginen tapahtuma, joka on vaikuttanut tunnelmaan aluksella. Hinasimme veneen, puhkaisimme sen ja leikkasimme sen kappaleiksi. Sitten ahdoimme kaiken muovin kumijollaamme, jotta se ei päädy mereen. Aluksemme päällikkö Otto teki tapauksesta ilmoituksen. Toivomme, että matkustajat on pelastettu jotenkin!

Nyt nappasi! Kolmesti! Kolme isoa dolfiinia vedettiin merestä ylös puolessa tunnissa. Helena onnistui saamaan isot, raskaat kalat ylös ja fileoi ne salamannopeasti kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Vaikuttavaa!

Lukuisat delfiinit kokoontuivat ”Jolien” viereen, ja onni oli totaalinen, kun ne uivat kymmenen ryhmissä aivan veneen rungon vieressä. Hienoja videoita muistoksi! Sitten kävimme läpi veneen turvatoimenpiteet, joita noudatettaisiin, jos tyyrpuurin puoleiseen moottoriin pääsisi vettä. Kävimme läpi aluksen hylkäämisen ja jakautumisen pelastuslauttoihin sekä sen, kuka vastaa kassien mukaan ottamisesta, EPIRB:n tuomisesta ja ketkä menevät millekin pelastuslautalle.

Thomas pudottaa suolavesisaippuansa yli laidan! Se oli muuten ainoa koko veneessä. Sitten pesuharja putosi veteen, mutta emme onnistuneet pelastamaan sitäkään, vaikka aloitimme nopeat pelastustoimenpiteet.

Yövuorolla oli tarjolla upeaa meritulta, kun joukko ”Jolien” perään lähteneitä delfiinejä sekoitti vanavedessämme fosforoituja organismeja.

Uskomaton vauhti - päivä 4

Jolie – Lagoon 52

Genaakkeri nostettiin ja etenimme 11 - 13 solmua, tuntui kuin olisimme lentäneet eteenpäin Atlantin yli. Surffasimme niin, että takila ja potkuri ulvoivat. Ihana vauhdin ääni, vaikka nukkuminen ei onnistunutkaan.
Lounaaksi vastapyydettyä dolfiinia perunamuusin ja valkoviinikastikkeen kera. Maiskis!
Johanna leipoi banaanikakkua iltapäiväkahville, nam! ”Jolien” kyydissä olevalla miehistö ei kärsi pula-ajasta. Tämän vuorokauden aikana olemme kulkeneet 175 meripeninkulmaa. Uusi ennätys!

Auringonlaskupurjehdus – päivä 5

Jolie – Lagoon 52

Mårten ja PA laittavat aamupalaa ja raportoivat illan kurssinvaihdosta, sillä pyörimme pitkään paikallamme, koska automaattiohjaus lakkasi toimimasta. Moottorit eivät käynnisty, epäilen liian alhaisia akun varaustasoja, koska näyttö on tyhjä. Mårten ja Peter löytävät vian ja saavat moottorit taas käyntiin. Jokin muunnin kai irtosi, kun irrottauduimme Las Palmasissa maasähköstä. Myöhemmin yöllä generaattori sammuu tuntemattomalla virhekoodilla.

Uudelleenkäynnistys toimi! 2 215 meripeninkulmaa jäljellä Saint Luciaan. Olemme tällä hetkellä sijalla 20 noin 178 lähteneestä veneestä ottamatta huomioon SRS/LYS-numeroa. Sääennuste 5-7 s/m, joka toivottavasti nousee 10 s/m -nopeuteen.

Suihkupäivä! Ihanaa, että veneessä on nyt uudenlaisia tuoksuja. Vettä pitää säästää, joten nauttikaa nyt!
Peter näki peräsyä miekkavalan tai valaan. Hän kuuli selvästi puhallusäänen, kun se kohosi veneen viereen. Upea auringonlasku, maagista!

Opiskelua ja turvallisuusharjoitus – päivä 6

Jolie – Lagoon 52

Ihana auringonnousu, hyvää huomenta ARC!
Klo 10 olemme Kap Verden saarten kohdalla paapuurin puolella.
Me vartiossa luemme springimanöövereistä Kryssarklubbenin hyvistä merimiestaidoista kertovasta kirjasta. Otto opettaa ”australialaisen paalusolmun” eli nopean muunnelman paalusolmusta, joka tekee vaikutuksen!

Tämän päivän turvallisuusharjoitus: Mies yli laidan, kaikki miehet kannelle! Kaikki purjeet alhaalla kääntymistä ja poijun/ämpärin hinaamista tyyrpuurin puolella. Tuuli yltyy, laitamme taas genaakkerin!
Tuoreet hedelmät ja vihannekset alkavat mädäntyä, nyt pitää alkaa käyttää pakasteita ja jääkaappitavaraa.

Delfiinejä ja öisiä pulmia – päivä 5

Vi La Ut – Lagoon 50

Delfiinit hyppelevät ylös alas, etenkin öisin. Tiistain vastaisena yönä genaakkerin yläkoysi katkesi ja purje piti hinata pois vedestä. Päivänvalossa kapteeni Hampus pujotti uuden köyden, ja purjehdimme jälleen täysin purjein.

Yön aikana automaattiohjaus lakkasi yhtäkkiä toimimasta, mutta kapteeni ja yliperämies ratkaisevat tilanteet rauhallisesti ja luottavaisesti. Kaikki veneessä ovat tyytyväisiä, vaikkakin osaa vaivaa vilustuminen, ei skandaaleja aluksella lukuun ottamatta sitä, kun alushousut juuttuivat genaakkerin jaluspylpyrään, ja ne jouduttiin uhraamaan Poseidonille.

Purjehdimme tasaisella 16 kn nopeudella, ja ruoka maistuu edelleen mainiolta.

Kurssi kohti Saint Luciaa – päivä 8

Vi La Ut – Lagoon 50

Nyt kurssimme on enemmän tai vähemmän suoraan kohti St Luciaa. Säässä on tapahtunut muutos, ja olemme päässeet läpi ensimmäisistä kovista tuulista. Aallot ovat noin 8-metrisiä, ja komentosillalla vaaditaan 110 % keskittymistä. Pienikin virhe, ja tuloksena voi olla ei-toivottu jiippi.

Veneessä nukkuminen on nykyisin suuri haaste, kuvitelkaa kuivausrumpu, suunnilleen sellaisessa me olemme. Olemme reivanneet purjeemme alas kestämään 18-20m/s puuskat.

Yöllä taivas on tähtikirkas ja opimme uusia tähtiä. Lentokalat lentävät aaltojen huippujen välissä kiehtovalla tavalla. Meitä hämmästyttävät paljon kaikki linnut, jotka itsepäisesti lentävät täällä. Mietimme, missä ne oikein nukkuvat ja miten.

Näemme ympärillämme pelkkää merta, ja joskus delfiinit tulevat tervehtimään. Yöllä näimme maagisen näyn, kun merituli loisti niiden ympärillä. Ne näyttivät kuin vedessä loistavilta torpedoilta.

Noin 1 900 meripeninkulmaa purjehdusta jäljellä ARC:n alla, ja juuri nyt arvioimme, että menee vielä 10 päivää, ennen kuin saamme tuntea maan jalkojemme alla St Luciassa. Tänään juhlimme ensimmäistä adventtia aluksella vaahtokarkkitonttujen, piparkakkujen ja alkoholittoman glögin kera.

Hyvin öljytty kone – päivä 11

Vi La Ut – Lagoon 50

Täällä veneessämme nimeltä Vi La Ut pysyttelee mukana kaikissa käännöksissa, päivin ja öin meri tarjoaa epätasaista menoa ja etenemme noin 7-9 kn.

Syömme edelleen hyvin, ja suurin osa heistä on jaloillaan vartiovuoroillaan, kun joku tarvitsee ylimääräistä lepoa, autamme toisiamme ja tuuraamme häntä.

Kapteeni ja yliperämies päivystävät vuorotellen salongissa, ja heitä tarvitaan nykyisin vain toisinaan. Vartiotiimit ovat nykyisin hyvin öljytty kone, ja voisi sanoa, pidämme vauhtia yllä.

Hoidamme tuulenpuuskan kerrallaan, yöaikaan ohjaamme automaattiohjauksella kojelautaa tuijottaen ja jatkuvasti vaihtaen kurssia aaltojen heitellessä meitä tyyrpuurista paapuuriin. Nappia painetaan hieman eteenpäin kallistuneena, ja se aiheuttaa vähän selkäkipuja, mutta antaa myös hyvät naurut.

Naurua, hyvää ruokaa ja lentokaloja – päivä 13

Vi La Ut – Lagoon 50

Postaus kirjoitettiin ensimmäisen unettoman yön aikana viikon ajan jatkuneen kovan tuulen ja rungon paukkumisen jälkeen.

Veneessä ei ole tapahtunut sen kummempia selkkauksia tai vammautumisia, mieliala on edelleen korkealla ja naurua on paljon. Kulinaariset herkkuateriat (esim. sashimi juuri pyydetystä kultaotsa-ahvenesta) vuorottelevat ruoanlaittotestien kanssa, kun lentokaloja ilmestyy testaamaan matkustajien ruoanlaittotaitoja.

Pari päivää sitten yksi miehistön jäsen sai odottamattoman vieraan tuulettaessaan, kun lentokala otti vauhtia ja hyppäsisänkyyn, onneksi varalakanat olivat käsillä.

Kaikki me liikutamme venettä taitavasti ja järjestelmällisesti niin, että matkasta tulee todellinen ilo.

Valaiden tarkkailua – päivä 14

Vi La Ut – Lagoon 50

Upea lauantaiaamu aluksella, tuoreen kahvin tuoksu kulkeutuu veneen joka kolkkaan. Vasta keitetty kaurapuuro porisee liedellä. Sitä pitää kaikkien saada. Useimmat heräävät pirteinä ja levänneinä, kun taas osa nukkuu pitkään, jos vartiovuorosen sallii.

Muutaman tunnin kuluttua näemme yhtäkkiä ensimmäisen valaan. Se on vähintään 6-7 metriä pitkä. Se kiertää veneen ja katoaa. Jonkin ajan kuluttua se palaa takaisin kaverin kanssa ja ne molemmat viihdyttävät meitä tunnin verran. Toinen niistä pyörähtää aivan veneen vieressä ja katoaa alemme. Miten ihmeellisiä eläimiä!

Pian on lounas. Tänään se on kalapataa kolmesta eilisestä kultaotsa-ahvenesta. Huippukokkien tuotokset jäävät toisiksi, eikä Michelin-oppaan tähti ole kaukana. Yhtäkkiä onkivapa kalisee, seuraa villi taistelu, ja hetken kuluttua nostamme vedestä yli 1,5-metrisen purjekalan.

Sitten koittaa paluu todellisuuteen, pistämme kaiken peliin ja pääsevämme torstaina maihin. Aurinko paistaa ja tuulee noin 10 m/s.

Enää ei ole paljon jäljellä – päivä 15

Vi La Ut – Lagoon 50

Täällä Vi La Utissa teemme välillä kulinaarisia ruokia purjekalasta ja vastaleivosta leivästä, ja välillä harjoittelemme timanttisolmuja, tietysti veneellä purjehtimisen lisäksi.

Pidämme laulukilpailuja, backgammonturnauksia ja luemme paljon kirjoja. Ilmapiiri on rento ja sopivan keinuva. Tänään meillä oli myös glögitarjoilu ja tontttulakit koko porukalle toisen adventin johdosta.

Eilen näimme valaiden kiertävän veneen ympärillä. Ne viipyivät noin tunnin, mutta delfiinit ovat loistaneet viime päivinä poissaolollaan.

Vartiotiimit tekevät edelleen erittäin hyvää työtä.

Enää ei ole paljon jäljellä – päivä 18

Vi La Ut – Lagoon 50

Lähempänä maalia, ja suunta suoraan kohti maalia, matkaa on jäljellä noin 400 meripeninkulman verran. Muutaman vaikean yön ja kovien tuulenpuuskien jälkeen etenemme taas paljon rauhallisempaan tahtiin.

Saamme paljon kalaa, jolla herkuttelemme. Meillä on useita pelejä ja kirjoja kesken, joten tylsistymistä ei ole päässyt tapahtumaan. Eikä meillä ole mitään keskinäisiä kiistojakaan, päinvastoin. Tunnelma on veneessä edelleen korkealla, vaikka genaakkerin köyden tela antoikin viime kerralla periksi ja suurin purjeemme saa nyt levätä, kunnes meillä on mahdollisuus tarkistaa takila, eli saapuessamme Rodney Baylle.

Tyyntä tunnelmaa ja kaipuuta maihan – päivä 19

Vi La Ut – Lagoon 50

Vielä lähempänä maalia ja alle 200 meripeninkulman päässä St. Luciasta etenemme noin 5 kn.

Sen jälkeen, ettemme olleet nähneet muita veneitä moneen päivään, saavutimme nyt kaksi venettä lähietäisyydeltä keskellä yötä ja juttelimme niistä toisen kanssa hetken verran kanavalla 72, amerikkalaisen veneen kanssa.

Keulan vaiheilla näkyy muutama pienempi delfiini ja pintaveteen on alkanut ilmestyä jonkinlaisia rakkoleväkaistaleita. Säilykkeitä on alettu verottaa ja ruokalistaa on vaikeampaa saada ruokalistaan vaihtelua näin loppua kohden.

Kaikki ovat terveitä ja toimintakykyisiä, vaikkakin hieman kärsimättömiä tyynellä säällä.