Kaksi ystävystä Karibian saarilla
Susanne ja Catharina tapasivat kuusi vuotta sitten Alpeilla laskettelurinteessä. Sittemmin he ovat ehtineet purjehtia yhdessä sekä Kreikassa että Kroatiassa, ja viime talvena he ylittivät Atlantin ja lähtivät kanssamme Karibialle. Tapasimme heidät ja juttelimme pasaatituulista, liitokaloista laivan kannella, saarista, joihin ei pääse risteilyaluksilla sekä siitä, kuinka kotiin ei oikeastaan lainkaan huvittaisi palata.
Kaikki alkoi lepolomasta
Susanne ja Catharina tutustuivat tuttaviensa välityksellä Champolucissa Italian Alpeilla. Pian heille selvisi, että heillä on hiihdon lisäksi toinenkin yhteinen kiinnostuksen kohde, purjehdus. Catharina rakastaa merta ja on aikaisemmin työskennellyt tilauslaivoilla Välimerellä. Karibia on ollut pitkään hänen toivelistallaan. Susanne on suorittanut purjehduskursseja ja purjehtinut Ruotsin saaristossa, ja reissattuaan USAssa sekä Kuubassa, hän oli kiinnostunut näkemään Karibian nimenomaan mereltä käsin.
Matkan toteutuminen oli kuin sattuman kauppaa. Susanne huomasi, että eräällä talven Karibian matkoista oli vielä tilaa ja pyysi puolisoaan matkaseuraksi. Tämä ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta. Onneksi matkaseuraksi oli toinenkin ehdokas.
– Minusta idea oli saman tien aivan loistava. Tilaisuus pitää käyttää hyväksi silloin kun aikaa ja rahaa on, Catharina toteaa.
Paikkoja, joihin risteilyalukset eivät pääse
Karibia tarkoittaa monille suuria risteilyaluksia ja täpötäysiä rantoja. Susannen ja Catharinan kokemus oli täysin päinvastainen: pieniä luonnonsatamia, ankkuroitumislahtia ja kyliä, joihin pääsee vain omilla aluksilla.
– Juuri matkojen pienimuotoisuus houkuttelee minua. Päästään lahdelmiin ja satamiin, joihin risteilyalukset eivät koskaan pääse. Joskus ankkuroidutaan aivan rannan tuntumaan ja lounaspysähdyksen aikana voi suoraan veneestä hypätä uimaan, , Susanne toteaa.
Kontrastit tekivät vaikutuksen. Alueella on Mustiquen kaltaisia saaria, joissa huvilat ovat näyttäviä ja yksityisalue-kylttejä on tiheässä sekä pienempiä saaria, joissa elämä on huomattavasti yksinkertaisempaa. Eräällä pienellä saarella vaelsimme ankkurointilahdelta saaren poikki toisella puolella olevaan kylään.
– Näimme valtavasti leikkiviä ja tanssivia lapsia, kalastajat perkasivat kaloja laiturilla ja talot olivat iloisen värisiä. Tämän jälkeen saavuimme aivan uskomattomalle rannalle. Se oli todellinen valokuvaajan unelmapaikka, , Susanne kertoo. He saivat kyydin takaisin laivalle kuorma-auton lavalla, mikä oli jo seikkailu sinänsä.
Catharina, joka jäi sillä kertaa laivalle, puolestaan päätyi leppoisaan ja pitkään keskusteluun erään rannalla vaatteita myyneen naisen kanssa.
Purjehduksen arkea – liitokaloja kannella
Jos olet purjehtinut Kreikassa tai Kroatiassa, huomaat nopeasti, että Karibia on täysin erilainen. Saarten väliset matkat ovat pidempiä, pasaatituulet raikkaampia ja purjehdusosuudet sen mukaisia. – Oli tuulisempaa kuin osasin odottaa, joten purjehdus oli todellista työtä. Samaan aikaan katamaraani on uskomattoman mukava, tilaa on runsaasti ja yhteiset oleskelutilat ovat upeat, Susanne toteaa.
Eläimetkin yllättivät, liitokalat, jotka laskeutuivat laivan kannelle yöpurjehdusten aikana, rauskut iltavalaistuksessa ja Grenadan edustalla vähintään puolitoistametrinen merinahkakilpikonna.
Ennen kotimatkaa he ehtivät myös osallistua opastetulle retkelle Grenadassa: sademetsä, apinoita, vesiputouksia ja opas, joka tunsi saaren historian läpikotaisin aina mausteiden viennistä mangon viljelyyn.
Elämää aluksella
Aluksen kapteeni Ville ja emäntä Victoria toimivat sekä Susannen että Catharinan mielestä tärkeänä osana elämystä.
– Aivan mahtavia kaikin tavoin, he huomioivat kaikki toiveemme. Ville heräsi aamuvarhaiselle, jotta ehtisimme pysähtyä pidemmäksi aikaa upealle lahdelle, , Catharina kertoo.
Myös aluksen ruokatarjoilu sai huippuarvosanat: laivan henkilökunta valmistaa aamiaisen, lounaan ja välipalat, illallinen syödään useimmiten maissa paikallisissa ravintoloissa.
– Laivalla tarjottu ruoka oli mahtavaa, usein jopa parempaa kuin ravintoloissa. Meidän isäntämme ovat todella taitavia ruuanlaittajia, , Susanne toteaa. Ja se yhteisöllisyys. Yleensä matkaseurue jakaantuu pareihin, mutta tämä ryhmä pysyi yhtenäisenä koko matkan ajan.
– Olimme suuri ja yhtenäinen joukko aamusta iltaan. Olisin voinut aivan hyvin osallistua matkalle yksinkin, , Catharina toteaa.
Parasta Karibialla
– Vesi, upeat palmurannat ja sää, Susanne sanoo epäröimättä. Catharina lisää listaan ihmiset, jotka olivat iloisia, ystävällisiä ja vieraanvaraisia: sekä laiturilla oleskelevat kalastajat että ruokakaupan rouva, joka välillä tanssi asiakkaiden kanssa.
Vielä viikkoja kotiinpaluun jälkeenkin matka on säilynyt mielessä.
– En ole oikein päässyt kiinni normaaliin arkeen vielä. Elän vieläkin Karibian ajassa, Catharina nauraa.
Lähdettekö uudestaan More Sailingin purjehdusmatkalle? Vastaus tulee nopeasti: ”Kyllä, aiomme lähteä uudestaan.” Kroatia ja Italia ovat jo listalla.
Haluaisitko sinäkin kokea Karibian?
Purjehdusmatkamme Karibialla:
Purjehdimme eteläisellä Karibialla Grenadan ja Grenadiinien ympäristössä, ja reittimme varrella on saaria, kuten esimerkiksi Mustique. Sesonki on lokakuusta maaliskuuhun, jolloin Suomi on harmaimmillaan.
Pääset asumaan tilavalle katamaraanille, jolla matkustajista huolehtivat kapteeni ja isäntä. Et tarvitse purjehduskokemusta. Voit halutessasi osallistua purjehtimiseen, mutta voit aivan yhtä hyvin keskittyä matkasta nauttimiseen.
Lennot ja lentokenttäkuljetukset kuuluvat hintaan, kuten myös aluksella tarjoiltava aamiainen, välipalat, lounas, kahvi ja kaikki muut juomat. Illallinen nautitaan useimmiten maissa paikallisessa ravintolassa. Maissa nautittu illallinen on omakustanteinen.
Pienestä matkaseurueesta tulee nopeasti tiivis porukka, johon sopivat mukaan sekä yksin että kaksin matkustavat.
Talven lähdöt Karibialle ovat varattavissa! Iloksemme voimme kertoa, että laajennamme Karibian matkojen tarjontaa tuomalla uusia laivoja ja lähtöjä vuoden 2027 sesonkiin.
